Emma

Emma Leigh Barker - murhattu vauva

Juhlimista rakastaneen äidin tytär löytyi salaperäisesti kuollena

EMMA LEIGH BARKER - MURHATTU VAUVA

Stacey Barker rakasti juhlia, hänellä oli täysipäiväinen työ ja miesystävä. Ja kaunis 18 kuukauden ikäinen tyttö, joka oli valloittanut kaikkien sydämet syntyessään 2. syyskuuta 2007.

Toisin kuin muutamat muut nuoret naiset, Stacey ei elänyt Facebookissa tai Myspacessa. Hänellä oli kyllä tunnukset, mutta hän käytti niitä jokseenkin säästeliäästi. Hänen sosiaalisen median sivuillaan oli kuvia juhlista, kuvia hänestä, viestejä vanhoilta ja uusilta kavereilta ("Moi, miten menee?", "meidän pitäisi nähdä mahdollisimman pian!")

Juhlimiseen mieltynyt äiti oli viettämässä Pyhän Patrikin päivää, 17. maaliskuuta paikallisessa juottolassa poikaystävänsä Brendonin kanssa, maaliskuun 18:n aamutunneille saakka. Kun hän tuli kotiin, hän ehti tuskin painaa päätään tyynyyn, kun hänen piti jo lähteä töihin toimistolle. Kun Stacey tuli kotiin iltapäivällä, hän ruokki Emman. Staceyn äidillä oli sananen sanottavana tyttärensä yönviettotavoista. Sue sanoi, että he kaikki tekivät mielellään uhrauksia Emman takia - kaikki paitsi Stacey. Mutta Emma tarvitsi äitiään, joten hän, Sue, ei enää huolehtisi Emmasta, jotta Stacey saisi juoksennellaa ulkona yökaudet. Stacey ei tietenkään ollut iloinen äitinsä päätöksestä. Stacey sanoi veljelleen Nickille, että lähtisi tyttärensä kanssa nauttimaan kauniista ilmasta Lancaster puistoon. Hän vei tytön auton takapenkille ja he lähtivät matkaan.

Kului melkein kahdeksan tuntia, ennen kuin perhe kuuli Staceysta seuraavan kerran. Nick oli viettänyt osan iltaa tietokoneella, jutellen erään tytön kanssa. 22:30 hän sai puhelun siskoltaan, joka sanoi tarvitsevansa häntä. Seuraavaksi sisko soitti poikaystävälleen Brandonille. Nick ja Brandon riensivät molemmat Staceyn luo, löytäen hänet yksin puolipukeissa, mustelmia kyljissään ja kasvoissaan ja jotenkin sekavassa henkisessä tilassa.

Nick soitti viranomaisille, että hänen siskontyttönsä oli kadonnut ja siskon kimppuun hyökätty.

Los Angelesin sheriffit kertoivat jälkeenpäin tulleensa rikospaikalle neljässä minuutissa. He löysivät Stacey Barkerin samassa kunnossa kuin veli ja poikaystävä olivat löytäneet. Nainen kertoi alun perin apulaissheriffeille, että hänen tyttärensä Emma oli siepattu hänen autostaan pysäköintialueelta 18. maaliskuuta 2009 Lancasterin kaupungin puistosta noin klo 17:n aikaan. Hänen kimppuunsa oli käyty takaapäin ja kun hän oli virkonnut noin 22:30, lapsi oli kadonnut. Viimeinen asia, minkä hän muisti, oli että häntä oli isketty päähän ja että 4-5 tuntia myöhemmin hän oli siirtynyt yhdeksän mailia eteenpäin - ilman että hän muisti ollenkaan, miten oli matkan liikkunut. Eikä hän tiennyt ollenkaan, missä Emma oli.

"Olen hyvä äiti", hän toisteli viranomaisille - ennen kuin hänet vietiin ambulanssilla lääketieteen keskukseen.

Sattuma käynnisti 12-tuntisen ihmisjahdin kadonneen lapsen löytämiseksi.

Emmaa lähdettiin etsimään kello 11:sta näkyvästi ja kuuluvasti. Hänestä tehtiin jopa AMBERT-hälytys. Tutkijat laittoivat kuvaukseen, että tyttö oli 30 tuumaa pitkä ja hänellä oli siniset farkkushortsit.

Sheriffit tutkivat puiston läpi koirien kanssa ja kurkistivat jokaiseen autoon pysäköintialueella. Staceylta kysyttiin kaikenlaista.

19. päivän aamuna, noin yhdeksältä löydettiin vaatteita, jotka tunnistettiin myöhemmin Staceyn vaatteiksi - piilotettuina pusikkoon, parkkipaikkojen vieressä.

Sinä aamuna Barkerin vanhemmat antoivat lyhyen lausunnon lehdistölle.

"Turtumus ja tuska: voit katsoa sitä monilla tavoilla ja voit kysyä itseltäsi monia erilaisia kysymyksiä. Ei väliä, mitä kysyit, siinä ei ole järkeä."

"Kenellä hän ikinä onkaan, anna hänet jollekulle, joka voi antaa hänet takaisin meille. Olkaa kilttejä, antakaa hänet takaisin meille, hän on vain vauva, kenellä hän ikinä onkaan, ole kiltti, anna hänet takaisin meille", Sue Barker sanoi itkien.

Viranomaisten mielestä äidin sieppaustarinassa oli "useita epäjohdonmukaisuuksia" ja Barker myönsikin myöhemmin keksineensä sen. Katoamisesta seuraavana päivänä hän vaihtoi tarinaa ja kertoi, että pieni tyttö kuoli tapaturmaisesti. Kun hän oli huomannut tämän, hän oli joutunut paniikkiin ja pelännyt ihmisiä, jotka luulisivat hänen tahalaan satuttaneen Emmaa, niin että hän jätti tytön ruumiin lähelle moottoritietä. Sitten hän keksi, että häntä muka pahoinpideltiin ja tuotti itselleen mustelmia.

Hän kertoi seriffeille, missä ruumis oli ja he löysivät sen 12 tuntia etsinnän alkamisesta, hylättynä pitkään ruohikkoon lähellä Golden Staten moottoritietä Sylmarissa.

Ennen kuin äitiä alettiin pitää epäiltynä, hänen kerrottiin auttavan tutkijoita.

Kuolinsyytutkijat sanovat, että Emma kuoli tukehtumiseen. Etsivät kertoivat, ettei hänen ruumiissaan ollut näkyviä merkkejä vammoista.

Syyttäjien mukaan tytön kuoleman tukehtumiseen aiheutti se, että kättä oli pidetty hänen suunsa ja nenänsä päällä.

Syyttäjät sanoivat, että Emma oli ollut kuolleena useita tunteja, ennen kuin hänen ruumiinsa jätettiin sinne, mistä se löydettiin.

Barkerin isä kertoi KTLA:lle (sivusto, josta tätä käänsin, toim. huom.) aikaisemmin maaliskuussa, että Barker asui kotona vanhempiensa ja pikkuveljensä kanssa ja että he vuoroin hoitivat perheen ensimmäistä ja ainoata lastenlasta (Emmaa).

Gary Barker kävi töissä, hänen vaimonsa Sue teki kolmivuorotyötä ja pikkuveli Nick oli täysipäiväinen collegeopiskelija ja he järjestivät aikataulunsa niin, että heidän ei tarvitsisi laittaa Emmaa päivähoitoon. Nickillä oli tapana katsoa Emman perään aamuisin, jotta muu perhe saisi levätä silloin.

Barker ei kommentoinut sitä, mikä johti hänen tyttärentyttärensä kuolemaan.

Hän sanoi, että sanat eivät riittäneet kuvaamaan, miltä lehdistö tuntui perheestä, kun he valmistautuivat pienokaisen hautajaisiin.

Hän kuvaili Emmaa "kauniiksi, onnelliseksi lapseksi", joka hymyili siitä asti kun nousi vuoteesta siihen saakka kunnes meni takaisin sinne.

"Hän oli niin nuori ja tämä on luonnoton tragedia."

Gary Barker sanoi, että monet Emmasta muistuttavat asiat putkahtelevat talossa esiin niinä hetkinä, kun sitä vähiten odottaa.

TV menu on luetteloinut viimeiset elokvat, jotka he katsoivat yhdessä. Emma rakasti erityisesti Bee Movieta ja Alvin and the Chipmunksia, hän sanoi.

Hän sanoi nähneensä Emman viimeksi väitettyä sieppausta edeltävänä iltana, kun hän tuli töistä juuri ennen Emman nukkumaanmenoaikaa.

Hänen äänensä oli tukahtua kun hän palautteli mieleensä sitä muistoa.

"Minä pitelin häntä perhehuoneessa ja tanssin hänen kanssaan."

"Hän nauroi ja hymyili ja katsoimme toisiamme silmästä silmään. Sen jälkeen oli aika mennä vuoteeseen ja Stacey antoi hänelle tuttipullon ja laittoi hänet sänkyyn."

Emman hautajaiset toivat tuhansia perheenjäseniä ja ystäviä ja paikkakuntalaisia Palmdalen Desert Lawn Memorial Parkiin (toisen lähteen mukaan Joshua Memorial Park and Mortuaryyn), jossa monet Emman ystävät pitivät LadyBug pinssiä hänen muistolleen. Stacey oli myös mukana tilaisuudessa, istuen vanhempiensa Garyn ja Suen välissä pidellen heitä käsistä, jossa pientä ylistettiin "prinsessaksi ja pieneksi tytöksi, jolla oli aina hymy kasvoillaan."

27. marraskuuta Stacey päivitti MySpace-sivuaan. Tila: surkea - en tiedä miten elää ilman vauvaani.

Hän lisäsi sinne muutaman runollisen lauseen.

Kun Luoja kutsuu pieniä lapsia luokseen, me kuolevaiset joskus kyseenalaistamme hänen rakkautensa viisauden.

Ehkä jumala väsyy kutsumaan vanhoja luokseen, joten hän ottaa ruusunnuppuja ennen kuin ne tulevat vanhoiksi.

Jumala tietää kuinka paljon tarvitsemme heitä ja kuinka hän ottaa vain muutamia tehdäkseen paratiisista kauniimman paikan katsella.

On vaikea uskoa, jotenkin täytyy silti vaan yrittää, surullisin sana jonka ihmiskunta tuntee tulee aina olemaan "hyvästi".

Kun lapsi nukkuu pois, meidän jotka jäämme tänne, tulee ymmärtää että jumala rakastaa lapsia, Enkeleitä on vaikea löytää

Emman hautajaisten jälkeen huhut ja juorut liikkuivat armotonta vauhtia suhteellisen pienessä kylässä. Huhuttiin, että Stacey kävi yhä ulkona juhlimassa, että asiaan liittyisi huumeet, että Stacey olisi murhannut tytön, koska uusi miesystävä ei halunnut lapsia, että olisi käynyt niin kuin Caylee Anthonyn tapauksessa ja huhuttiin huhuilemasta päästyään.

23. huhtikuuta -09 paikallisuutiset paljastivat, että Stacey Barker oli pidätetty. Oli kulunut 36 päivää siitä, kun Emma oli ilmoitettu kadoneeksi.

Staceyn veli Nick sanoi, että sisko pidätettiin isoisän kotoa, jossa hän oli viettänyt aikaa "päästäkseen eroon muistoista ja puhelinsoitosta ja vauvajutuista". Sisko oli sanonut, että se oli onnettomuus, mutta ei kertonut lainkaan, miten se onnettomuus tapahtui tai miksi hän vaihtoi tarinaa.

"Kaikki ovat nyt shokissa", 21-vuotias pikkuveli kertoi The Associated Pressille puhelinhaastattelussa perheen kodista.

"Me yritämme selvittää asioita. Kukaan tässä perheessä ei uskonut mitään tällaista ikinä tapahtuvan."

Pidätyksen yhteydessä Staceya alettiin epäilemään toisen asteen murhasta.

Los Angelesin piirikunnan seriffikomisario Pat Nelson puhui toimittajien kanssa ja kertoi tutkijoiden epäilevän, että tyttö oli kuollut neljä, viisi tuntia ennen hätäkeskuspuhelua. Hänet pidätettiin huhtikuun 23., koska viranomaisilla oli syytä epäillä, että hän suunnitteli katoavansa tai lentävänsä pois alueelta.

"Tässä vaiheessa voimme sanoa, että vauva kuoli tukehtumiseen äitinsä pidellessä kättä suun edessä", sanoi Nelson. "Hänen kerrottua tapahtumista kolmannen tai neljännen version, me tiesimme, ettei hän kertonut totuutta, ja me voimme selvittää, mitä tapahtui. Tällä hetkellä uskomme, että hän toimi yksin."

Barkeria pidettiin vangittuna 1 miljoonan takuita vastaan.

27. päivä häntä vastaan nostettiin syytteet toisen asteen murhasta, lapseen kuolemaan johtaneesta hyökkäyksestä ja lapsen pahoinpitelystä. Kanteessa sanottiin, että "syytetty tietentahtoen aiheutti ja salli lapselle vahinkoja ja vammoja ja niiden vammojen seurauksena lapsi kuoli". Sheriffit eivät koskaan tarkentaneet, millaisessa onnettomuudessa Stacey väitti lapsensa menehtyneen.

Stacey Barker istui vankityrmässä, vastaillen tuomari Steven Ogden kyllä-ja-ei-kysymyksiin. Hän ilmaantui kuulemisiin cornrown letit hiuksissaan ja Los Angelesin piirikunnan vankilan keltaisessa vankiasussa. Barkerin lakimies vei eteenpäin hänen vetoomustaan "ei syyllinen" syytteisiin murha, lapsen pahoinpitely ja lapsen kuoleman aiheuttanut hyökkäys 11. toukokuuta -09, mutta kieltäytyi kommentoimasta tapausta.

Esikuulemiset pidettiin 21. ja 29. heinäkuuta.

Piirikunnan asianajaja Kelly Comer halusi tuomari Carlos Chungin soittavan seriffikuulustelunauhoja, jotta voisi kuulla Barkerin äänensävyn kun tämä kertoi tarinoitaan. Ei kuulunut itkua, ei tunteita... tuomarin mielestä siinä oli liian paljon kuunneltavaa yhdelle päivälle, joten hän pyysi lyhyempää versioita. Nauhoja pitäisi soittaa, kun tapauksen oikeudenkäynti tulisi.

Kun lääketieteen tutkija James Ribe tuli esiin, hän kertoi, että Emman sisältä oli löytynyt Dimetapp antihistamiinia - kaksi kertaa enemmän kuin mikä oli Emman ikäiselle ja kokoiselle suositeltava annos. Puolustus yritti selittää löytöä olemattomiin, sanoen, että tytölle oli kirjoitettu antihistamiiniresepti pähkinäallergian vuoksi, mutta kuten Ribe totesi, kuolinhetkellä Emmalla ei ollut ollut allergiaoireita.

Kuulemisissa paljastuimyös, että Stacey oli teeskennellyt menevänsä töihin, mutta hän oli oikeasti mennyt Brendonin luo, jossa he enimmän osan päivästä nukkuivat, katsoivat vähän aikaa tv:tä ja menivät sitten lounaalle Pollo Locoon. Sitten Barker laittoi päälle työvaatteensa ja palasi kotiin. Nahisteltuaan äitinsä kanssa Stacey otti Emman ja poistui jälleen kotoa.

Hän sanoi Nickille menevänsä puistoon, mutta olikin menossa Long Beachiin - hän suunnitteli pyytävänsä tyttärensä isältä Anthonylta vähän enemmän elatusapua. Mihin Anthony ei tosin suostunut. Tämä aiheutti hetkellistä sekaannusta, sillä yksi tutkija tuumi, ettei Stacey oikeasti käynyt miehen luona. Robert Dager sanoi tallenteiden osoittavat, että Barkerin matkapuhelimen yhdistyneen service towers (jokin pylväänkaltainen, mutta ei mielestäni voi olla puhelinpylväs) 405 Moottoritietä Lawndaleen alueella siihen aikaan, kun hän väitti olleensa ajamassa Long Beachia pitkin.

Seriffietsivä Sandra Nava totesi etsivien haastatelleen Staceya noin 90 minuuttia. Kun he olivat pitäneet pienen tauon ja sitten toistuvasti varoittaneet häntä, että ruumiinavaus paljastaisi oikean kuolinsyyn, Stacey väitti Emman tukehtuneen voileipäkassiin, jonka oli löytänyt laukusta. Kun hän, Stacey, oli kääntynyt ympäri, hän oli nähnyt Emman "lysähtäneen pussi kassi suussaan" - ja jatkanut ajamista.

Etsivä Nava sanoi Staceyn muuttavan kertomustaan monta kertaa.

"Ei se ollut siitä kiinni, että me emme uskoneet häntä, se oli sitä, että hän alkoi kertoa meille tapahtumista."

Hän kertoi etsiville myös, että vauva olisi tukehtunut peittoonsa kurkistusleikin aikana. Ja ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi, Stacey oli sanonut surmaneensa tytön, jotta tyttö ei kasvaessaan isoksi toistaisi samoja virheitä kuin hän: tulisi raskaaksi nuorena, avioliiton ulkopuolella ja joutuisi takaisin vanhempiensa hoiteisiin, kun ei pystyisi huolehtimaan omasta elämästä.

Lopulta Stacey kertoi tämän version: hän oli tietoinen pussista Emman suussa - kun hän käytti peittoa kurkistusleikissä; hän laittoi käden Emman suun ja nenän eteen ja piti siinä kaksi, kolme minuuttia. Emma tappeli saadakseen äidin irrottamaan otteensa, ensin yhdellä, sitten molemmilla käsillä - kunnes hänen kätensä valahtivat velttoina kyljille. Stacey otti peiton pois ja vauvan pää retkahti toiselle puolelle ja leipäpussi oli yhä hänen suussaan. Stacey ajeli 45 minuuttia, pussin ollessa yhä tytön suussa... sitten hän otti pussin pois ja jätti ruumiin valtatien varteen. Hän heitti leipäpussin ulos ikkunasta - ajettuaan 15 minuuttia siitä, minne oli jättänyt tytön. Sitten hän ajoi Park N Ridelle ja esitti lopun aikaa.

Barkerin puolustusasianaja Roberto F. Dageria hylkäämään kaikki kolme syytekohtaa. Hän sanoi, että todisteita rikoksista ei ollut tarpeeksi, mutta tuomarin mielestä niitä oli enemmänkin kuin tarpeeksi. Tuomari ei myöskään suostunut Dagerin vetoomuksiin vapauttaa Barker vankilasta.

12. elokuuta Barker jätti muodollisen vetoomuksensa "ei syyllinen" kaikkiin syytekohtiin. Siihen aikaan kuulemiset ovat olleet enimmäkseen tiedonantoja ja valmistautumista oikeudenkäyntiin.

Viimeisessä kuulemisessa tuomari Hayden Zackey julisti, että rajallisen budjetin vuoksi oikeudenkäyntiä ei välttämättä pidetä hänen oikeussalissaan. Tapausta seuranneet olivat sitä mieltä, että Zackey oli tehnyt loistavaa työtä ja ollut oikeudenmukainen.

Stacey Barker tuomittiin 25. toukokuuta syylliseksi ensimmäisen asteen murhaan, lapseen kohdistuneeseen hyökkäykseen ja lapsen pahoinpitelyyn. Hän sai 25:stä vuodesta elinkautiseen vankeutta Lancasterissa, Kaliforniassa.

Lähteet: KTLA, NowPublic, Los Angeles Times.