JUNKO FURUTA, 16 - VANGITTU JA MURHATTU

Vuosi oli 1988, paikka Japani. Neljä 16-18-vuotiasta poikaa sieppasivat 16-vuotiaan tytön, Junko Furutan, joka opiskeli high schoolissa kolmannella luokalla. Hänet majoitettiin erään sieppaajan Poika C:n kotiin, Adachiin, Tokioon. Jotta Furutasta ei tehtäisi katoamisilmoitusta, nuorukaiset pakottivat hänet soittamaan vanhemmilleen ja sanomaan, että oli karannut ystävänsä luokse ja oli turvassa, sekä esittäytymään Poika C:n tyttöystävänä, jotta tämän vanhemmat eivät olisi soittaneet poliiseja. Furuta yritti paeta toistamiseen ja pyytäen jatkuvasti vankilassa työskenteleviltä vanhemmiltaan apua. Näiltä ei apua herunut, luultavasti siitä syystä, että he pelkäsivät Poika A:ta. Poika A:lla oli yhteyksiä yakuzaan(=Japanin mafia) ja hän leuhki voivansa tapattaa kenet vain halus
.

Oikeudenkäynnissä kaikki neljä poikaa myönsivät osallistuneensa innokkaasti Furutan seksuaaliseen hyväksikäyttöön: häntä raiskattiin, hänen sisäänsä työnnettiin esineitä, kuten hehkulamppu ja hänet pakotettin masturboimaan.

Hänen nännejään leikeltiin pihdeillä, häntä hakattiin metallisilla putkilla sekä golf-mailoilla, häntä poltettiin tupakoilla ja tupakansytyttimillä, hänet pakotettiin nielemään virtsaansa ja syömään torakoita, käsipainoja pudotettiin hänen vatsalleen, hänen anukseensa laitettiin ilotulitteita ja sytytettiin niitä.

Hänen fyysiset vammansa olivat yhteen aikaan niin pahat, että häneltä kului tunti ryömiä alakerran WC:hen.

Poika C:n olivat paikalla ainakin osan siitä ajasta, jonka Junkoa pidettiin talossa vankina, mutta he kertovat, etteivät puuttuneet asiaan, koska pelkäsivät poikaansa. Poikaryhmä kertoo noin 100:n muunkin ihmisen heidän lisäkseen tienneen, että Furutaa pidettiin siellä, mutta he eivät ole täsmentäneet, osallistuivatko nämäkin pahoinpitelyihin.

4. tammikuuta 1989 Furuta oli edelleen vankina. He pahoinpitelivät häntä rautaisella painonnostoon tarkoitetulla tangolla, kaatoivat tupakansytyttimen nestettä kaikkialle hänen päälleen ja sytyttivät hänet palamaan. Tässä vaiheessa pojat väittivät, etteivät olleet tienneet, kuinka huonossa kunnossa tyttö oli.

Myöhemmin tuona päivänä Juno Furuta menehtyi shokkiin. Hän oli silloin ollut vangittuna 44 päivää.

Seuraavana päivänä pojat survosivat hänen ruumiinsa 55-gallonaiseen sementtimyllyyn.

Poikia kohdeltiin oikeudessa aikuisina, mutta heidän nimiään ei julkaistu, paitsi kerran lehdessä Shūkan Bunshun, perusteella "ihmisoikeudet eivät kuulu elukoille".

Poika A:n vanhemmat antoivat Furutan perheelle korvauksia 50 miljoonaa jeniä, jotka saivat myytyään talonsa.

17-vuotias Poika C istui kahdeksan vuotta nuorisovankilassa ennen kuin hänet vapautettiin elokuussa 1999. Heinäkuussa 2004 hänet pidätettiin pahoinpideltyään tuttavansa, jonka uskoi vietelleen hänen tyttöystävänsä pois häneltä, ja hänen väitetään tuolloin kehuskelleen aikaisemmalla rikostaustallaan. Hänet tuomittiin tuosta pahoinpitelystä seitsemäksi vuodeksi linnaan.

Kesäkuussa 1990 tämän poikaporukan johtaja tuomittiin 17 vuodeksi vankilaan, toisen pojan 4-6 vuodeksi, yhden 3-4 vuodeksi, yhden määrittelemättömäksi ajaksi 5-10 vuoteen. Johtaja ja kaksi ensimmäistä noista kolmesta hakivat muutosta tuomioonsa. Korkein oikeus antoi ankarammat tuomiot kolmelle tuomioistaan valittaneelle pojalle. Tuomari Ryūji Yanase sanoi, että oikeus teki näin rikoksen luonteen takia, sen takia, mikä oli rikoksen vaikutus uhrin perheeseen ja sen vaikutukset yhteiskuntaan. Johtaja sai 21 vuoden tuomion, joka on toiseksi korkein mahdollinen elinkautisen jälkeen. Alun perin 4-6 vuodeksi vangitun tuomio kovennettiin 5-9 vuodeksi ja 3-4 vuodeksi vangitun tuomio kovennettiin 5-7 vuodeksi.

Furutan vanhemmat tyrmistyivät tyttärensä tappajien liian lievinä pitämistään tuomioista ja määräsivät siviilikanteen Poika C:n vanhemmille, joiden kotona rikokset tehtiin.

Katsuya Matsumura teki tapauksesta vuonna 1995 elokuvan nimeltä Joshikōsei konkurīto-zume satsujin-jiken (Concrete-Encased High School Girl Murder Case).

Vuonna 2004 ilmestyi toinen elokuva, Concrete (aka Schoolgirl in Cement), joka perustuu yhteen tapauksesta kirjoitettuun kirjaan.

Seiji Fujii kirjoitti tapauksesta romaanin, 17-sai, josta Youji Kamata piirsi sarjakuvan. Toisin kuin tosielämässä, romaanissa on onnellinen loppu, jossa tyttö selviää hengissä ja kidnappaajat tuomitaan vankilaan moneksi vuodeksi.